Historia

Polynesialaiset maorien esi-isät saapuivat alueelle kanooteilla 900-luvulla. Maorit toivat mukanaan koiran ja bataatin. Uudessa-Seelannissa ei ollut suurimmaksi osaksi nisäkkäitä, vaan lentokyvyttömiä lintuja. Maorien käyttämä nimi Uudesta-Seelannista oli Aotearoa. Ensimmäisenä eurooppalaisena Uuden-Seelannin näki Abel Tasman vuonna 1642. James Cook nousi maihin vuonna 1769. Hän kartoitti molemmat saaret ja vieraili niillä vielä kaksi kertaa 1773-1774 ja 1777. Cookin raportit houkuttelivat hylkeiden- ja valaittenpyytäjiä, sekä kauppiaita Englannista, Ranskasta, Australiasta ja Amerikasta. Eurooppalaisten mukana tuli influenssa ja muita tauteja. Maoreilla ei ollut vastustuskykyä näitä tauteja vastaan. Maoripäälliköt luovuttivat saaret Britannialle vuonna 1840 allekirjoituksella Waitangin sopimuksella. Eurooppalaisten määrä kasvoi ja vuonna 1858 laskettiin, että eurooppalaisia oli enemmän kuin maoreita, joita laskettiin olevan enää 58 000. Eteläsaarelta löytyi kultaa, mikä aiheutti kultaryntäyksen 1860-luvulla, mutta kullankaivuu ei osoittautunut kannattavaksi. 1860-luvulla kärjistyneet maorien ja uudisasukkaiden väliset maakiistat, saivat kuitenkin aikaan Maorisodiksi kutsutut sodat, jotka päättyivät vuonna 1872. 1890-luvulla säädettiin edistyksellisiä lakeja ja naiset saivat äänioikeuden ensimmäisinä maailmassa. 1930-luvulla Uudesta-Seelannista tuli ensimmäinen hyvinvointivaltio.